Saksanpaimenkoirat
Tarkoitus
Tavoitteena on todennäköisesti koko elämän jatkuva yksisarvisen metsästäminen. Sellaisen koiran löytäminen, jossa on kaikki ne ominaisuudet, joita työkoirassa arvostaa ilman niitä heikkouksia, joita vahvuudet usein tuovat mukanaan.
Itse näen täydellisen saksanpaimenkoiran omistajan parhaana kaverina, jonka kanssa kaikki on mahdollista. Itsevarma koira, joka seisoo omilla jaloillaan, mutta kuitenkin aina ohjaajan merkit huomioiden. Koira, joka pystyy lukemaan tilanteita, uhan vaatiessa vastaamaan aggressiolla perääntymättä ja samalla rauhoittumaan lähes välittömästi kun tilanne on ohi.
Odotan että koiran kanssa arki on helppoa, eikä isompiin tai pienempiin häiriöihin reagoida, mutta samalla haluan että treeneissä motivaatio riittää ja koira nauttii työstään aidosti. Mielestäni monipuolisuutta ei saavuteta jos koira toimii vain tietyissä asioissa, mutta toisissa sillä on selkeitä heikkouksia: esimerkiksi mahtava arjessa, muttei pysty pitkiin treenisuorituksiin tai vaihtoehtoisesti treenikentällä tykki, mutta ihmisten ilmoille meneminen aiheuttaa verenpaineen nousun.
​
Lisäksi terveys, ulkonäkö ja rakenne ovat isossa osassa. Terveyden suhteen meillä on olemassa PEVISA määritykset, mutta ne valitettavasti eivät kerro kaikkea. Allergiat, epilepsia, syöpä ja monet muut terveydelliset ongelmat näkyy monissa yksilöissä ja virallisten luustokuvienkin tulokset ovat välillä hämmästyttäviä. Jos kentillä D/D lonkkaiset koirat näyttävät liikkeeltään, rakenteen kyvykkyyksiltä ja luustoltaan terveemmiltä kuin A/A lonkkaiset, jossain on menty pahasti vikaan. Tätä huomiota näkee erityisesti näyttelylinjaisten kanssa treenikentällä. Luusto voi olla priimaa, mutta rakenne on niin raskas tai heikko ettei koira pääse metrin estettä. Toisaalta taas päästään toiseen ääripäähän, jossa koira ei näytä saksanpaimenkoiralta enää lainkaan. Uskon että rotumääritelmässä on syynsä ja jos saksanpaimenkoira voi näyttää miltä tahansa, koski se sitten rakennetta tai ulkonäköä, miten se eroaa sekarotuisesta? Koko, kulmaukset ja ulkonäkö on pitkälti tehty tukemaan työkoirana toimimista, mutta toteutuuko se kun rotumääritelmästä on yhtä monta näkemystä kuin on lukijoitakin?
​
Yksisarvisia en ole tavannut vielä yhtäkään. Muutama yksilö on tullut lähelle ja toki tämä määritelmä on jokaiselle omanlainen. Kaikissa koirissa on vahvuudet ja heikkoudet, eikä se tee niistä koirina sen parempia tai huonompia. Koira voi olla erinomainen koira, mutta huono saksanpaimenkoira, eikä sen arvon tulisi tämän takia muuttua oman perheen silmissä. Itselle kuitenkin avoimen, ystävällisen, yhteistyökykyisen, aktiivisen, tarvittaessa dominoivan ja puolustuskykyisen yksilön jalostaminen on se tavoite.
