Saksanpaimenkoirat
Harkinnassa sakemanni?
Saksanpaimenkoiraan on helppo rakastua. Monipuolinen rotu tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia aktiiviselle omistajalle ja harrastusmahdollisuuksien lisäksi koira on arjessa uskollinen ystävä. Saksanpaimenkoira voi olla kuin ajatus ja toimia lähes täydellisessä yhteistyössä omistajansa kanssa, mutta vain jos omistaja on valmis tarjoamaan koiralle sen tarvitseman aktiviteetin, koulutuksen ja kasvatuksen.
​
Saksanpaimenkoira ei ole joka kodin koira eikä sen kuulukaan olla. Työkoirana rotu vaatii perheeltään paljon ja antaa sitäkin enemmän, kunhan koiraan panostetaan.
​
Jos luulet että saksanpaimenkoira voisi olla sinulle oikea rotu, pohdi seuraavia seikkoja ja harkitse vielä päätöstä:
​
​
Onnellinen arki
Onnellinen arki saksanpaimenkoiran kanssa on tehty monesta asiasta. Ennen koiran hankkimista on hyvä varmistaa, että omistajalla on resurssit onnistua yhteiskuntakelpoisen saksanpaimenkoiran kasvattamisessa. Aika Saksanpaimenkoira vaatii omistajalta paljon aikaa, eikä tätä ole kaikilla tarjota. Pelkät lenkit eivät valitettavasti riitä täyttämään koiran tarvitsemaa aktiviteetin tasoa, joten kannattaa harkita tarkkaan onko riittäviä resursseja palveluskoiralle. Kun lasketaan arjessa työhön ja nukkumiseen käytettävä aika, jää jäljelle muutama hassu tunti, ja kuinka moni on halukas uhraamaan useamman niistä koiralle? Ihan turha on myös kuvitella että muutaman tunnin lenkillä ja parilla kenttä käynnillä viikossa saadaan aikaan yhteiskuntakelpoinen koira. Suurin osa työstä tehdään päivittäin kotona ja ilman tätä ei edistymistä tule tapahtumaan. Liikunta Liikunta on tärkeässä osassa koiran arkea, mutta valitettavan usein näkee myös omistajia jotka yrittävät tällä tarjota koiralle mielekkään elämän. Saksanpaimenkoiralle ominaista on yhteistyö ihmisen kanssa ja pelkäksi lenkkikaveriksi sopii paremmin moni muu rotu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettei sakemanni tarvitsisi liikuntaa. Hyvä lihaksisto edistää paljon luuston kehitystä, ehkäisee muiden sairauksien syntymistä ja auttaa välttämään loukkaantumista esimerkiksi treenikentillä. Parhaiten sakemannin kuntoa pidetään yllä ravissa, eli tarvitaan juoksu- ja pyöräilylenkkejä. Vapaana juokseminen, uiminen ja esimerkiksi metsämaastot ovat myös mainio tapa kehittää koiran lihaksistoa. Aktiviteetti Saksanpaimenkoira tarvitsee paljon aktiviteetteja, ainakin ne jotka omaavat vielä jonkinlaisia työominaisuuksia. Kuinka paljon aktiviteettia tarvitaan riippuu pitkälti yksilöstä, osalle riittää intensiivistä harjoittelua 15min-60min päivässä, kun taas toiset tarvitsevat sitä useamman tunnin. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi tekniikan harjoittelua, intensiivistä nenätyöskentelyä tai raskaampaa leikkimistä. Parhaiten mielestäni aktiviteetteja päästään tarjoamalla tasapainon kautta, joka päivä X määrä tekniikkaa ja vaihteleva määrä viettien käyttöä ja nenätyöskentelyä viikottain. Turkki ja hoito Saksanpaimenkoiran sanotaan olevan helppohoitoinen turkiltaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö se raahaa isoa määrää mutaa taloon joka kevät ja syksy, talvisin ravistele lunta keskelle eteistä, ja kesällä raahaa puolta hiekkarantaa mukanaan. Puhumattakaan karvanlähdöstä, jonka jäljiltä tuntuu että talossa asuisi armeijan verran koiria. Turkin lisäksi koiran yleiskuntoa pitää pitää silmällä, sen korvat ja silmät tarkastaa säännöllisesti ja käydä läpi seikkailujen jälkeen mahdolliset punkit, nirhaumat ja muut huomiot. Lisäksi jatkuvaa hoitoa vaativat kynnet ja hampaat. Oletko varautunut siihen että imuri laulaa ja aina saa aktiivisen koiran kanssa miettiä mitä päin se tällä kertaa juoksi tai mistä nokkospuskasta se päätti tehdä kierroksen metsälenkin aikana? Ruokinta Ruokintaan on jokaisella omat mielipiteensä ja se oma mielipide on joko avain onneen, tai sitten ei tiedetä yhtään mikä sopii tai mikä ei. Jokaiselle ruualle löytyy kannattajat ja ne, joiden mielestä huonompaa vaihtoehtoa ei ole. Maalaisjärkeä saa käyttää: Jos koira näyttää hyväkuntoiselta, sen turkki kiiltää ja sillä on tarpeeksi energiaa, ruoka on sopivaa. Jos taas sen karva on eloton, se ei kerrytä massaa tai kerryttää sitä liikaa, tai se vaikuttaa jatkuvasti nälkäiseltä/vähäenergiseltä tulisi tehdä ruokavalioon muutosta. Omat koirat syövät suurimmaksi osaksi Royal Canining energiapitoisempia vaihtoehtoja ja välillä Joseran energiaruokia. En kuitenkaan lähde sanomaan että ne ovat sopivia kaikille, jokainen löytää omalle yksilölle sopivan ruuan kokeilemalla. Koulutus Saksanpaimenkoiran kouluttaminen on erittäin antoisaa, kunhan siihen lähdetään koiran ehdoilla. Kaikista koirista ei ole kaikkeen ja vaikka ohjaaja kovasti haluaisi harrastaa jotain tiettyä lajia, ei juuri sillä omalla yksilöllä välttämättä ole taipumusta asiaan. Sama koskee myös kaikkea koulutusta. Jos ohjaajalla on kovin vahvat mielipiteet miten koira tulee kouluttaa, eikä minkäänlaista taitoa tai halua muokata koulutustapaa yksilölle sopivaksi, voi edessä olla vaikea tie. Vaikka olisi kouluttanut 10 saksanpaimenkoiraa tietyllä tavalla, ei se sama välttämättä toimi sille seuraavalle yksilölle ja saman kaavan toistaminen aiheuttaa molemmille harmaita hiuksia. Avoin mieli, omaan koiraan tutustuminen ja omien taitojen kartuttaminen johtavat usein pitkälle. Kun treenitapa ja lajit valitaan koiran vahvuuksien mukaan nähdään usein työstään nauttiva eläin jonka toimintaa on ilo katsella. Ja sehän siinä onkin asian juju, pidetään yhdessä hauskaa ja toimitaan tiiminä.
Omistajan vastuu
Usein kuuluu valitusta siitä, kuinka saksanpaimenkoirat ovat nykyään niin sairaita, mistään ei saa hyvää harrastekoiraa, kukaan ei tee koirilla mitään ja oikeastaan kaikki on huonosti. Useimmiten lauseet tulevat myös niiden henkilöiden suusta, jotka eivät ole eläessään nähneet rodun eteen vaivaa, mutta haluavat nauttia sen hyvistä puolista. Jokaisen omistajan olisikin hyvä muistaa kantaa oma vastuunsa rodun eteen. Jalostus Jokainen kasvattaja pyrkii kasvattamaan omasta mielestään terveitä, hyväluontoisia ja harrastekykyisiä koiria. Kriteerit voi olla eri kasvattajilla erilaiset, mutta jokainen näistä joutuu silti kamppailemaan tuntemattoman kanssa. Jos pentueesta kuvataan yksi tai kaksi, mitä se kertoo kokonaisuudesta, varsinkin kun sukupolvet kuluvat? Jos pentueen vioista ei ilmoiteta, miten kasvattajalla on mahdollisuus tietää mitä tietyssä linjassa mahdollisesti on odotettavissa? Jos omistaja ei harrasta, käytä testeissä tai kokeissa, miten voidaan päätellä onko koira hyväluontoinen tai harrastekykyinen? Jotta jalostusta ohjaavia valintoja voidaan tehdä, tulee tietoa olla saatavilla ja sitä ei yksikään kasvattaja yksin saa aikaan. Se vaatii aktiivisia omistajia jotka hoitavat sen oman osansa ja tässä näkisin miniminä viralliset terveystulokset, sairauksien aktiivinen kirjaus jalostusjärjestelmään (tai vähintään niistä tiedottaminen kasvattajalle), koiran siirto EJ rekisteriin tarvittaessa, harrastaminen ja vähintään se BHn käyminen. BH on kuitenkin testi siitä, onko koira yhteiskuntakelpoinen. Sen ei tarvitse osata sen kummempaa kuin kulkea vierellä, istua, pysyä maassa ja tulla kutsusta luokse. Lisäksi pitää toki selvitä arkitilanteesta kunnialla. Mielestäni koe kuvaa mainiosti sitä, onko koiralla perushallinta ja kestääkö sen pääkoppa normaalin elämän tilanteita edes käskyn alla.  Rotu Saksanpaimenkoira usein halutaan sen monipuolisuuden ja hyvien ominaisuuksien takia, mutta harvoin ajatellaan mitä vaatii että näitä ominaisuuksia saadaan ylläpidettyä. Kuten jo yllä mainittiin jalostuksella on iso merkitys rodun kehitykselle, mutta jalostusta ei voida tehdä ilman omistajien panosta. Sama koskee myös rodun kehitystä. Jokainen yksilö joko kehittää rotua, alentaa rimaa tai säilyttää tilannetta nykyisellään. Jos siis itsellä on ajatusta siitä mihin suuntaan rodun tulisi kehittyä, olisi suotavaa nähdä vaivaa asian eteen. Oman koiran kouluttaminen, alaosastotoimintaan osallistuminen ja liittoon vaikuttaminen on kaikki asioita jotka ovat omistajan käsissä. Yhteiskunta Jokaisen omistajan vastuulla on kouluttaa koirastaan yhteiskuntakelpoinen yksilö. Tämä korostuu erityisesti isompien rotujen kanssa, vaikka olisi tärkeää että kaikki koirat olisivat hallinnassa, saa isompi koira aina aikaan isompaa vahinkoa kuin pienemmät rodut. Mielestäni saksanpaimenkoiran omistajan tehtävänä on varmistaa ettei oma koira vie rodun mainetta alaspäin, ettei omaa koiraa löydy roskalehtien palstoilta tai somekohuista ja että omalla koulutetulla yksilöllä voidaan näyttää rodun positiiviset puolet käytännössä. Tätä ei kukaan muu voi omistajan puolesta tehdä. Yksilö/koira Tietenkin suurin vastuu omistajalla on omalle koiralleen. Omistajan tehtävänä on huolehtia koirasta ja varmistaa, että sillä on hyvä elämä. Hyvä elämä voi kuitenkin näyttää erilaiselta eri yksilöille. Jotkut tarvitsevat lepoa enemmän, toiset taas aktiviteetteja. Jotkut nauttivat kainalossa olemisesta, kun taas toiset ovat itsenäisempiä ja kokevat liiallisen läheisyyden ahdistavana. Koirissa on yksilöllisiä eroja yhtä paljon kuin ihmisissäkin ja jokaisen omistajan tulisi käyttää aikaa tutustuakseen omaan koiraansa. Vasta kun oman koiran tuntee, ja koira tuntee omistajansa, löydetään sujuvampi arki. On myös hyvä muistaa, että jos ottaa aktiivisen koiran on sille hyvä elämä hyvin erilaista kuin esimerkiksi seurakoiralle. Jos katsotaan tutkimuksia esimerkiksi allergioiden suhteen, suurin osa näistä saatiin katoamaan tarjoamalla koiralle rodunomaista tekemistä. Sen takia olisikin ensiarvoisen tärkeää, että jokainen yksilö pääsee toteuttamaan itseään, eikä omistajat kuvittele esimerkiksi pelkkien lenkkien tai namien piilotuksen olevan riittävä aktivointi jokaiselle yksilölle. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi läheskään aina toisella ja mikäli jokin asia ei toimi on syytä kokeilla eri vaihtoehtoja, vaikka ne vaatisivatkin omistajalta enemmän vaivaa, aikaa ja rahaa.
Pennun hinta
Pennun hinta on 1500€. Hinta sisältää: - Agria vakuutuksen ensimmäiseksi vuodeksi: Vakuutus on takuuna koiran mahdollisista viosta, eikä erillistä terveystakuuta ole. - Viralliset luustokuvat: Pevisassa määriteltyjen virallisten luustokuvien järjestäminen joukkokuvauksena ja niiden kustantaminen. Omistajan vastuulla on osallistua joukkokuvaukseen. - SPL jäsenyys ensimmäiseksi vuodeksi: Mikäli uusi omistaja ei vielä ole jäsen. - Sportti rakki jäsenyys ensimmäiseksi vuodeksi. - Ensimmäinen käyttäytymiskoe, PK koe ja virallinen näyttely. - Näyttelyissä avustaminen - Ilmaiset treenit Hausjärvellä ja etänä - Treenireissut ja näyttelyreissut alennettuun hintaan - Säännölliset treenileirit, treeniviikonloput ja pentutapaamiset - Kasvattajan tuki koiran loppuelämän ajan - Elinikäinen palautusoikeus - Lomahoito kun kennelin tilat sen sallivat
Kriteerit omistajalle
Hyvänä kotina näen sellaisen jossa koiran ottamista on tarkkaan harkittu. Perhe on miettinyt miten paljon on valmis panostamaan koiraan ja ymmärtää oikeasti kuinka paljon aikaa on käytettävissä ja mitä koira tulee vaatimaan. Etusijalla ovat aina harrastavat kodit, jollei pentueessa ole pentua jolta erityisen vahvasti näyttäisi puuttuvan työkyky. Maailmasta löytyy kuitenkin harrastettavia lajeja sen verran paljon, että jokaiselle koiralle löytyy kyllä mieluista tekemistä sen kykyjen ja ominaisuuksien mukaan. Aikaisempaa harrastustaustaa tai koetaustaa ei välttämättä tarvitse olla, jokainen aloittaa jostain. Toiveena kuitenkin on että koiran kanssa harrastetaan aktiivisesti ja siitä koulutetaan vähintään yhteiskuntakelpoinen yksilö. Tietenkin plussaa on jos omistaja haluaa käydä kokeissa ja näyttelyissä, niistä saa jalostusta varten erinomaista tietoa. Lisäksi lause "Mun koira on tosi fiksu ja osaa kaiken" ei merkitse kovinkaan paljoa, jos ei tästä ole näyttöä. Kokeet sen oikean toimintakyvyn osoittavat. Tukea harrastamiselle on aina mahdollisuus saada ja kasvattajana autan parhaani mukaan koulutuksessa. Kisaaminen ja harrastaminenkaan ei silti ole se ensimmäinen asia, vaan ehdottomasti tärkeintä on antaa koiralle rakastava, huolehtiva ja koiraa hyvin kohteleva koti. Itselle koira on aina ensisijaisesti perheenjäsen eikä koetulokset määritä loppupeleissä koiran arvoa millään tavalla.
Jonotus ja pennun valinta
En käytä ns jonotus järjestelmää, vaan perheiden joukosta valitaan yksilölle sopivin koti. Ensisijalla ovat harrastavat omistajat, sillä näiden avulla saadaan jalostuksen suuntaa muokattua ja tietoa paremmin koirien ominaisuuksista. Lähistöllä asuminen on myös plussaa, sillä treenejä ja treeniviikonloppuja on näin helpompi järjestää. Sijainti ei kuitenkaan ole ensisijainen asia. Pentueita tulee suhteellisen harvoin, eli joka vuosi ei ole tarkoitus pentuja tehdä.